ensimmäiset atomipommit räjäytettiin vuonna 1945. Baruchin suunnitelma vuodelta 1946 oli ensimmäinen ehdotus tämän kunnioittavaa pelkoa herättävän uuden vallan leviämisen ja käytön valvomiseksi. Presidentti Harry Trumanin alkuperäinen ilmoitus pommista sisälsi lupauksen, ettei sitä käytettäisi vain tuhotarkoituksiin. Barukin suunnitelman sanoin: ”tiede, joka antoi meille tämän kammottavan voiman, osoittaa, että siitä voidaan tehdä jättiläismäinen apu ihmiskunnalle, mutta tiede ei näytä meille, miten estää sen halpamainen käyttö. Meidät on siis määrätty välttämään tämä vaara löytämällä kansojemme mielet ja sydämet yhteen. Vain ihmiskunnan tahdossa on vastaus ” (Baruchin suunnitelma, esitetty Yhdistyneiden Kansakuntien Atomienergiakomissiolle 14.kesäkuuta 1946).

Tausta

toisen maailmansodan lopussa Yhdistyneet kansakunnat antoi päätöslauselman, jonka mukaan perustettaisiin komissio, joka tutkisi ydinenergian käyttöä ja määrittelisi, mitkä institutionaaliset puitteet olisivat tarpeen teknologian ohjaamiseksi rauhanomaiseen käyttöön. Yhdistyneiden Kansakuntien atomienergiakomission perustaminen tammikuussa 1946 sai silloisen Yhdysvaltain ulkoministerin James F. Byrnesin kutsumaan koolle komitean, joka ohjaisi Yhdysvaltain politiikkaa tässä asiassa. Komiteaa johti Alivaltiosihteeri Dean Acheson, joka julkaisi 16.maaliskuuta 1946 yhdessä konsulttilautakunnan kanssa, johon kuului sekä liike-elämän ja tieteen johtajia että Manhattan-projektin jäseniä.

Acheson-Lilienthalin raportissa ehdotettiin yhdysvaltalaista politiikkaa, jolla luotaisiin Kansainväliset puitteet ydinenergian ja-teknologian käytön ja levittämisen hallitsemiseksi. Raportin lähtökohtana oli perustaa kansainvälinen Atomienkehitysviranomainen, joka valvoisi ja valvoisi atomienergian ja sen vaarallisten alkuaineiden käyttöä. Acheson-Lilienthalin mietinnössä ei ehdotettu ydinaseiden kieltämistä, vaan valtioiden välisen yhteistyön maailmanlaajuistamista, jotta kannustettaisiin teknologian käyttöä tuottaviin ja rauhanomaisiin tarkoituksiin. Tämä kansainvälinen elin edistäisi atomienergiainnovaatioiden tutkimusta ja kehittämistä ja olisi kyseisen teknologian ainoa omistaja. Baruchin suunnitelma, Yhdysvaltojen ensimmäinen ehdotus UNAEC: lle, perustui suurelta osin tämän mietinnön tekstiin.

suunnitelma

Bernard M. Baruch, Yhdysvaltain edustaja UNAEC: ssa, toimitti raportin komissiolle 14.kesäkuuta 1946. Baruchin suunnitelmassa ehdotettiin Acheson-Lilienthalin mietinnön tavoin atomienergian kehittämisestä vastaavan viranomaisen perustamista, joka valvoisi atomienergian kehittämistä ja käyttöä kaivosvaiheesta alkaen, mukaan lukien atomienergian ja sen käytön kehittäminen ja toteuttaminen. Suunnitelmassa vaadittiin myös atomipommin kehittämisen lopettamista asekäyttöön ja valtuutettiin tarkastusryhmä tutkimaan kyseisen kehyksen rikkomista. Yhdysvallat oli tuolloin ainoa ydinaseiden haltija, vaikka Neuvostoliitto oli kehitystyössä pitkällä. Baruchin suunnitelma vaati kaikkien maiden asekehitysohjelmien välitöntä lopettamista ja rauhanomaisten ydinohjelmien tarkkaa seurantaa vastineeksi siitä, että Yhdysvallat antaa aeda: lle ydinaseensa. Baruchin suunnitelman tarkoituksena ei ollut hävittää ydinenergian käyttöä maailmasta, vaan hallita, valvoa ja kansainvälistää sen rauhanomaista hyötyä.

heti sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli toimittanut ehdotuksensa UNAEC: lle, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto alkoivat pohtia keinoja suunnitelman toteuttamiseksi. Neuvostoliitto tarjosi vastaehdotuksen, joka poikkesi Yhdysvaltain versiosta useassa keskeisessä kohdassa. Yhdysvallat vaati, että se säilyttää ydinaseidensa hallinnan, kun kaikki halkeamiskelpoinen materiaali asetetaan kansainväliseen valvontaan, kun taas Neuvostoliitto vaati Yhdysvaltoja luovuttamaan aseensa kansainväliseen valvontaan ennen kuin muut maat luopuvat halkeamiskelpoisesta aineestaan. Sen lisäksi, että Neuvostoliiton ehdotuksessa määrättiin atomipommien kehittämisen, varastoinnin ja sijoittamisen lopettamisesta, siinä määrättiin myös, että kaikki jo olemassa olevat aseet tuhotaan kuuden kuukauden kuluessa yleissopimukseen liittymisestä.

Neuvostoliitto vastusti useita muita kohtia Baruchin suunnitelmassa. Toinen kriittinen ero oli Neuvostoliiton erimielisyys ehdotuksesta, jossa vaadittiin automaattisia seuraamuksia ehdotettujen asetusten noudattamatta jättämisestä. Maiden väliset keskustelut kestivät useita vuosia, mutta jo varhain oli selvää, että sovittamattomien erimielisyyksien vuoksi Baruchin suunnitelmaa ei koskaan toteutettaisi.

Legacies

vaikka vielä kiistellään siitä, odottiko Yhdysvallat koskaan vakavasti Baruchin suunnitelman läpimenoa, se jätti Yhdysvalloille paremman käsityksen omasta moraalisesta vastuustaan kylmän sodan kilpavarustelussa. Vuodesta 1946 lähtien amerikkalaiset uskoivat todistaneensa maailmalle halukkuutensa ja halunsa poistaa ydinaseet kokonaan, ja syyttivät Neuvostoliittoa siitä, että se oli tuon päämäärän tiellä. Niin kauan kuin oli olemassa Neuvostoliiton uhka, Yhdysvallat saattoi ajatella, että se otti vastahakoisesti mutta velvollisuudentuntoisesti maailman suojelijan roolin.

epäonnistuminen ja saavutus

vaikka Baruchin suunnitelmaa ei koskaan virallisesti kodifioitu kansainväliseen oikeuteen, siinä otettiin käyttöön nykyaikaisen ydinsulkujärjestelmän perusperiaatteet. Acheson-Lilienthalin raportti, joka muodosti Baruchin suunnitelman kontekstuaalisen perustan, ei koskaan ehdottanut pommikieltoa, vaan sen tarkoituksena oli luoda kansainvälinen järjestö, joka valvoisi ydinenergian kaikkia kehitysvaiheita. Koska kansainvälinen virasto olisi hallitseva viranomainen ja sillä olisi valtuudet jakaa ydinenergian jalostuspaikkoja ympäri maailmaa, se loisi maailmanlaajuisen strategisen tasapainon. Monet maat voisivat hyötyä ydinenergian rauhanomaisesta hyödystä. Jos kuitenkin yksi maa yrittäisi käyttää materiaalejaan pahantahtoisiin tarkoituksiin, muut maat olisivat samalla tavalla varustautuneita puolustautumaan. Nämä ajatukset johtivat moniin kylmän sodan aseidenriisuntaohjelmiin ja sopimuksiin, kuten Atoms for Peace, IAEA ja lopulta ydinsulkusopimus.

MARGARET COSENTINO
JESSICA COX

KS.myös atomipommi;kansainväliset suhteet;Sotilasetiikka;Ydinetiikka;rajoitettu Ydinkoekieltosopimus;ydinsulkusopimus;joukkotuhoaseet.

bibliografia

Bailey, Emily; Richard Guthrie; Daryl Howlett ja John Simpson. (2000). Ydinaseiden leviämisen estämisen edistämistä koskeva ohjekirja. Volume I: the Evolution of the Nuclear Non-Proliferation Regime, 6th ed. Southampton, Iso-Britannia: Mountbatten Centre for International Studies.

Sokolski, Henry. (2001). Best of Intentions: USA ’ s Campaign against Weapons Proliferation. Westport, TT: Praeger.

INTERNET RESOURCES

” The Acheson-Lilienthal Report.”Saatavilla http://www.atomicmuseum.com/tour/acheson.cfm.

” Early U. S. Arms Control and Disarmament Initiatives.”Saatavilla osoitteesta http://usinfo.state.gov/products/pubs/armsctrl/pt3.htm

”Sanasto Nonproliferation Terms.”Saatavilla http://www.cnsdl.miis.edu/npt/gloss/glossary.htm.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.