ikääntymiseen liittyvä silmänpohjan rappeuma (AMD) on kehittyneessä maailmassa merkittävä terveysongelma, joka käsittää noin puolet kaikista sokeiden rekisteröinneistä. Nykyiset hoitovaihtoehdot eivät sovellu suurimmalle osalle potilaista, ja siksi on ensisijaisen tärkeää tunnistaa muutettavissa olevat riskitekijät, jotka voivat olla avuksi tautien ehkäisyohjelmissa. Tässä katsauksessa arvioidaan pitkään vallinnutta uskoa, että sinisellä valolla on rooli AMD: n patogeneesissä. Laboratorioaineisto on osoittanut, että valokemialliset reaktiot ulkoisen verkkokalvon happipitoisessa ympäristössä johtavat sytotoksisten reaktiivisten happilajien (Ros) vapautumiseen. Nämä ROS aiheuttavat oksidatiivista stressiä, jonka tiedetään edistävän AMD: n kehittymistä. AMD: n patogeneesiin mahdollisesti osallistuva kromopori on epäselvä, mutta ikäpigmentti lipofuskiini on todennäköinen ehdokas. Sen aerobinen fotoreaktiivisuus ja haitalliset vaikutukset antioksidanttiaktiivisuuteen yhdistettynä sen asteittaiseen kertymiseen ajan myötä viittaavat siihen, että sen valomyrkyllisyys in vivo lisääntyy iän myötä huolimatta muutoksista kiteisen linssin imeytymisominaisuuksissa. Eläinkokeista saatu näyttö vahvistaa sinisen valon haitallisuuden, mutta tulokset eivät suoraan sovellu ihmisen silmänpohjan rappeumaan. Tutkimukset ihmisen silmänpohjan pigmenttitiheydestä ja AMD: n etenemisriskistä kaihileikkauksen jälkeen antavat lisäpainoa olettamukselle, että sinisellä valolla on rooli AMD: n patogeneesissä, mutta epidemiologinen näyttö on monitulkintaista. Kaiken kaikkiaan todisteet viittaavat, mutta eivät vielä vahvista, että sininen valo on AMD: n riskitekijä. Kun otetaan huomioon tämän taudin sosioekonominen vaikutus ja kiireellinen tarve tunnistaa Muokattavat riskitekijät, tulevaan työhön olisi sisällyttävä laaja kliininen tutkimus, jossa arvioidaan sinisen estosuodattimien vaikutusta AMD: n etenemisnopeuteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.